ProUnionin osavuosikatsaus

28.3.2018

ProUnioni on kuulolla, eikä pää pensaassa.

Yritykset julkaisevat neljännesvuosikatsauksia, jotta markkinoilla tiedetään missä mennään. Sokeassa kvartaalitaloudessa elämisellä on ihan aiheesta huono kaiku. Toisaalta itse kullekin tekee hyvää pysähtyä aika ajoin tarkistamaan, ettei suunta ole hukassa. Seuraavassa katsausta ProUnionin toimintavuoden ensimmäiseen varttiin.

Vuoden alku on ollut työmarkkinoilla vilkasta. Ruuhkaa syntyi myös valtakunnansovittelijan toimistolla, kun neuvotteluissa syntyneiden solmujen avaamiseen tarvittiin välittäjän apua. Varsin pitkään sopimukset julkisella sektorilla ovat syntyneet ilman työtaistelu-uhkia. Tällä kierroksella oli vaikeaa. Valtion ja kuntien väkeä on syystä kismittänyt lomarahojen määräaikainen leikkaaminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattijärjestöjen ylityö- ja vuoronvaihtokiellon ansiosta saatiin myös valtiolla tuloksellisuuteen perustuva kertaerä, jota ei saa lomarahakompensaatioksi kutsua. Myöskään yleisen tason palkankorotukset eivät tulleet kuin Manulle illallinen. Valtiolla neuvoteltiin kuukausikaupalla, vaikka sopimus ei käytännössä sisällä mitään tekstimuutoksia, vaan pelkät vuosien 2018 ja 2019 palkantarkistukset. Pardian sopimusaloista tukalat paikat olivat erityisesti yliopistoissa ja yksityisellä sosiaalipalvelualalla. Niissä ei selvitty ilman lakonuhkia ja neuvottelujen vauhditustoimia.

Julkisen sektorin työnantajat (tai vahvasti julkisen rahoituksen varassa toimivat) ovat ilmeisen haluttomia maksamaan kunnon palkkaa, täysin riippumatta siitä mikä palkanmaksukyky on. Esimerkiksi yliopistojen taseet ovat kunnossa, mutta tekijöille tarjotaan kylmää kättä. Asenneilmastosta kertoo paljon myös varhaiskasvatuksen henkilöstön palkkataso, joka on ollut kaikilla vuosikausia tiedossa, mutta nyt noussut keskusteluun. Ovatko naisvaltaiset matalapalkka-alat lopultakin heräämässä? Rehellisyyden nimissä on pakko todeta, etteivät ammattiliitot ole kunnostuneet palkkatasa-arvon ja samapalkkaisuuden edistämisessä. Lähes ainoita sopimuksia, joissa on edes periaatesyistä palkkatasa-arvon edistämisen elementtiä mukana, on valtiolla. Ensimmäisen vuoden nk. sekalinjainen yleiskorotus suosii himpun verran matalampia palkkoja.

Pitkä kuiva kausi on ohi. Lopultakin on käytössä virastoeriä, joilla palkkausjärjestelmää voidaan kehittää. Vuoden 2018 0,6 %:n erän kohdentamisneuvottelut ovat virastoissa alkaneet. Hyvä, että virastotason neuvottelijat on saatu töihin. Muutoin saattaa työnantajalta unohtua, että palkkapolitiikan ja muun neuvottelutoiminnan pitää olla aktiivista ja jatkuvaa, jotta kehitys kehittyy.

Fuusiovirastoissa on päästy kunnolla käsiksi palkkausjärjestelmätyöhön, kun tammikuussa saatiin lopultakin allekirjoitettua keskustasolla sopimus rahoituksesta. Aikaa ei ole yhtään hukattavaksi, koska valmista on synnyttävä kuluvan vuoden aikana, jotta työnantajan kolmanneksen rahoitusosuus saadaan varmistettua. Työ on lähtynyt ripeästi käyntiin Kilpailu- ja kuluttajavirastossa ja Luonnonvarakeskuksessa. Opetushallituksessa ja Valtorissa sen sijaan riittää huhkittavaa.  

Työrauha on varmistettu pariksi vuodeksi. Tuona aikana on hiottava uudet strategiat. On ilmeistä, että julkiset työnantajat peesaavat toisiaan. Valtio pienempänä sopimusalana on helposti panttivanki. Järjestöjen yhteistyön syventäminen olisi paikallaan. Sitäkään tosiasiaa ei saa unohtaa, että valmius työtaistelutoimiin on oltava olemassa, jos neuvotellen ei päästä eteenpäin.   

Todellinen kukkanen on perhevapaajärjestelmän uusiminen, josta ei näytä syntyvän ratkaisua ikinä. Jokainen hallitus on vuoronperään luvannut hoitaa asian, mutta hoitamatta on jäänyt. Tässä asiassa näyttävät arvomaailmojen erot nousevan pintaan tavalla, joka estää kompromissin löytämisen.

Meetoo-kampanja on herättänyt myös ammattiliitot kyselemään omien jäsentensä kokemuksia. Pardia teki oman jäsenkyselynsä, jonka tuloksia on julkistettu useammalla tiedotteella. ProUnionin jäsenistä 10 prosenttia (sekä miehistä että naisista) vastaa kokeneensa työpaikallaan seksuaalista häirintää viimeisen kahden vuoden aikana. Tyypillisesti kyse on ollut härkeistä puheista. Selvää on, että osa turvallista työympäristöä on asiallinen käytös. Kun häirintä on nyt kyetty lopultakin nostamaan puheeksi, olisi suotavaa, että kyky tarttua kaikenlaiseen epäasialliseen kohteluun työpaikoilla paranee. Olemme mestareita erilaisten suunnitelmien laatimisessa. Ei kiitos papereille, vaan tervetuloa uusi kulttuuri, jossa koko työyhteisö ymmärtää mitä asiallinen käytös tarkoittaa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että johdolla ja esimiehillä on suurin vastuu häirintään puuttumisessa. Ainakin liittoon tulevissa yhteydenotoissa on aika usein kyse myös työnjohto-oikeuden jonkinasteisesta väärinkäytöstä. Luottamusmiehillä ja työsuojeluvaltuutetuilla on oma tärkeä roolinsa kulttuurin muutoksessa. Villaisella painamisen aika on ohi.

Maakuntauudistus ja siihen monilla tavoin kytkeytyvät valtionhallinnon virastorakenteen uudistukset työllistävät edunvalvojia. Monet yksityiskohdat sisältävät voimakkaita (puolue) poliittisia arvolatauksia sekä halliuksessa että eduskunnassa.  Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että ProUnioni ei ole koskaan hallituksessa tai oppositiossa, vaan katsoo kokonaisuutta ja vaikuttaa uudistuksiin omien jäsentensä työmarkkina-asemasta huolehtien. Se on ammattiliiton tehtävä. Olemme aina muutoksen keskiössä olevien jäsentemme puolella. Kiireestä, uudistusten massiivisuudesta ja poliittiseen päätöksenteon vaikeudesta johtuen valmistelu on ollut vaikeaa. Poukkoilua on esiintynyt. Esimerkkinä toimii farssi (talous- ja henkilöstöhallinnon) palvelukeskusratkaisun ympärillä, joka johti jo perustetun Hetli Oy:n alasajoon. Viimeaikoina erityisesti kasvupalveluihin liittyvä valmistelu on tökkinyt. Työhallinnon osalta valtiolta siirtyvän henkilöstön asemaan sisältyy suurimmat huolenaiheet. Ylipäänsä näyttää siltä, että kaikkiin hallituksen esityksiin on aiempaa vaikeampaa saada sisällytettyä mitään henkilöstölle tärkeitä turvalausekkeita. Tämä tuntuu olevan valtiovarainministeriön linja. Halutaan viitata vain yksiselitteisesti voimassa olevaan lainsäädäntöön ja välttää henkilöstöpoliittisten lupausten tai tahdonilmaisujen antaminen. Jos virkamiesvalmisteluun vaikuttaminen näyttää tuottavan vesiperän, korostuvat entisestään vahvat verkostot monipuolisesti erilaisiin yhteiskunnallisiin toimijoihin, joiden kanssa löytyy yhteisiä intressejä asiakysymyksissä.

Hyvä taloustilanne on vaikuttanut suhteellisen nopeasti myönteisellä tavalla työmarkkinoilla. Yhä useammalla alalla alkaa olla pulaa tekijöistä. Työllisyyspolitiikan rakenteelliset kesto-ongelmat ovat silti ratkaisematta. Suomessa yhteys asunto- ja aluepolitiikkaan on vahva. Aktiivimalli tulee kansalaisaloitteella eduskunnan uudelleen käsittelyyn. Toivottavasti siitä ei tehdä arvovaltakysymystä, vaan aidosti korjataan valuvikoja, joita malliin kiistatta sisältyy. Esimerkiksi työhallinnon ammattilaiset ovat tuoneet arjen kokemuksen kautta esille nousseita korjausta vaativia asioita ja puhtaasti rakentavassa hengessä.

Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa ja identiteetiltään hämmästyttävän samanlaisia. Näin kertovat tuoreet tutkimukset. Perhe ja kotipaikka ovat yhteen sitova liima. Eikös näin samoilla eväillä ponnistavien ole hyvät mahdollisuudet jatkaa sopimusyhteiskunnan kehittämistä?  

Kevättä kohti kuljettaessa aurinko ei ole pelkkä satunnainen valoilmiö. Ilo pyrkii irti rinnasta.

Pidetään yhteyttä…

Päivitetty: 2019