Miksi ryhtyä ammattiyhdistyksen aktiivitoimijaksi? Virittäessämme verkot vesille uusien ProUnionin valtuutettujen kalastamiseksi pysähdyin miettimään tätä kysymystä. Miksi olen itse ryhtynyt ay-aktiiviksi? Mitä minä olen saanut näistä vuosista hallitusaktiivina? Mikä on motiivi siellä taustalla, että ottaa hallitus- tai valtuustoaktiivin tehtävän vastaan.
Omalla kohdalla vastaus löytyy kahdesta ja puolesta asiasta. Ensimmäinen on tiedonhalu. Haluan ymmärtää työntekijän (siis esimerkiksi itseni) asemaan, oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä lakeja, asetuksia ja sopimuksia. Minä esimerkiksi tiedän, että oikeus sairaan lapsen palkalliseen hoitovapaaseen perustuu ammattiyhdistysten neuvottelemiin sopimuksiin, eikä työsopimuslakiin. Pääministeri Orpo ei tätä tiennyt, koska totesi eräässä puheenvuorossaan, että maan hallitus ei ole leikkaamassa palkallista sairaan lapsen hoitovapaata, vaan pelkästään muuttamassa työntekijän ensimmäisen sairaspäivän palkattomaksi!
Toinen syy siihen, että olen mukana ammattiyhdistystoiminnassa, on suoraan johdettavissa tuosta yltä. Haluan vaikuttaa työssäkäynnin ehtoihin. Töissä ei tarvitse olla aina kivaa, mutta töissä viihtyminen ja reilut, oikeudenmukaiset ja palkitsevat työehdot auttavat kummasti pidentämään niitä työuria. Sanelupolitiikka ei ole sopimista ja sillä ei yhteistoimintaa edistetä. Vastakkainasettelukaan ei pitkälle johda, mutta #yhdessäsopien voidaan oikeasti saada tuloksia. Ne tulokset näkyvät viivan alla myös siellä yrityksissä ja bonuksena voi tulla työssään viihtyviä työntekijöitäkin.
Se puolikas syy on sitten kooste useammasta tekijästä. Olen saanut mahdollisuuden tutustua isoon joukkoon erilaisia ihmisiä, joskus on hyvä altistaa itsensä myös ihan uusille näkemyksille ja ajatuksille. Olen saanut näiden vuosien saatossa ystäviä, joihin en kenties olisi muutoin koskaan tutustunut!
Aina niinä hetkinä, kun tuntuu, että tämä ay-touhu on vastatuuleen ponnistelemista, palautan mieleeni erään kollegani seinällä olleen kuolinilmoituksen. Vainaja oli nimeltään Joku Muu ja hän oli yhdistyksemme kunnioitettu ja pidetty jäsen. Hänen muistokirjoituksensa alla.
Joku Muu on poistunut keskuudestamme
Järkyttyneenä otimme viime viikolla vastaan tiedon, että yhdistyksemme kunnioitettu ja arvostettu jäsen,
Joku Muu on poistunut keskuudestamme.
Jonkun Muun poismeno ei ole korvattavissa. Hän on ollut yhdistyksemme kantavia voimia jo vuosikymmeniä. Hän teki aina paljon enemmän yhdistyksen hyväksi kuin hänen osalleen kohtuudella olisi kuulunut.
Aina kun tehtävä, joka piti hoitaa, projekti, joka piti vetää, työryhmä, joka kaipasi sihteeriä tai joku kiireellinen, tärkeä työ, oli kaikkien huulilla heti sanat: ”Eikö Joku Muu voisi mennä?”
On yleisesti tiedossa, että Joku Muu oli yhdistyksen historian ahkerimpia jäseniä. Aina kun tarvittiin vapaaehtoisia, kaikki olettivat Jonkun Muun ilman muuta osallistuvan.
Joku Muu oli valloittava ihminen – joskus syvästi inhimillinenkin, koska yksi ihminen ei ehdi kaikkea tehdä. Ne, jotka tunsivat hänet lähemmin, tiesivät, että jokainen odotti häneltä liikaa.
Nyt Joku Muu ei ole enää joukossamme. Olemme ymmällämme, mitä tehdä. Joku Muu oli meille esimerkillinen esikuva, mutta kuka nyt tekee kaikki ne työt, jotka Joku Muu teki puolestamme.
Kun sinua seuraavan kerran pyydetään apuun, muista, ettemme enää voi luottaa Jonkun Muun apuun.
Valtuustomme ehdokasasettelu on alkanut. Yhdistys tarvitsee aktiiveja, uusia valtuuston ja hallituksen jäseniä! Jokaiselle aktiiville löytyy rooli, joka voidaan sovittaa muuhun elämään, niin, että saamme yhdessä Joku Muun työpanoksen korvattua. Kerron mielelläni lisää valtuutetun tai hallituksen jäsenen roolista.
Puheenjohtaja Aila Järveläinen